Aktiivinen uskontunnustus!

Nokia Missio illassa 7.3.2010 ylistystä johti Johanna Särkkälä: Toivoisin, että voisimme yhdestä sydämestä kohdata Jumalaa, kiittää ja ylistää häntä. On helppo lausua sanoja vain muodonvuoksi, mutta ei tehdä sitä tänään. Avataan sydämet ja tullaan kohtaamaan Jumalaa. Tämä ei ole mikään muodollinen tilaisuus, vaan täällä on perheväki koolla, me olemme veljiä ja siskoja - me olemme Kristuksen ruumis. Uskalletaan tehdä se tosi rohkeasti, heittäydytään koko meidän olemuksella, niin kuin Psalmi 103: 1 sanoo: ”Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.”

Joskus ylistys on niin suuri, että se on pakko ilmaista jotenkin fyysisesti, ei enää riitä pelkästään laulu tai rukous. Silloin, kun meillä on ensirakkaus - Jumala ensin rakasti meitä - me ymmärrämme sen ja se saa meidän sydämemme rakastamaan. Jumala on rakastanut meitä täysin ehdoitta, sen takia me rakastamme Häntä laulamalla, soittamalla, tanssimalla, hyppimällä, huutamalla.

"Kohottakaa riemuhuuto Herralle kaikki maa", sanotaan Psalmissa. (Ps. 98: 4, 100: 1) Se on käsky ja kehotus meitä varten, että me vapautuisimme. On valtava vapaus siinä, kun saamme ylistää Jumalaa koko olemuksellamme. Rohkaisen sinua, ei olla sivusta seuraajia, vaan ylistetään kokosydämisesti. Rohkaisen ylistämään omilla sanoilla ja lauluilla, niin että meidän ylistyksemme on aitoa, hengessä ja totuudessa, niitä Jumala etsii.

NMC Jyväskylän pastori Jukka Mononen puhui aiheesta ”Aktiivinen uskontunnustus”  ja valotti Apt. 24: 14-16 pohjalta, mitä aktiivinen uskontunnustus tarkoitti Paavalin elämässä ja miten me voimme tunnustaa uskomme joka päivä.

Tunnustaen
-    Paavali tunnustaa olevansa Jeesuksen seuraaja. Mekin voimme olla tunnustavia kristittyjä ja tunnustaa sen, mitä Room. 10: 9 sanoo: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” Tunnustat, että Jeesus on auktoriteetti elämässäsi, korkeammalla kuin oma järkesi ja ymmärryksesi. Jeesus puhuu tunnustamisesta Matt.10:32 ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.” Paavali tunnusti tien, jota vaelsi, vaikka sitä sanottiin pilkkanimellä lahkoksi.

Vaeltaen

Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä ja kehotti jokaista vaeltamaan niin: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihanhimoa täytä. (Room. 8: 5-9) Jos lihanhimo vetää puoleensa, niin silloin ammennetaan jotain muuta, kuin mitä Jumala tahtoo. Mitä ruokit, sitä kasvatat. Raamatun sana vaeltaa on sotilaallinen termi. Se on yhdessä vaeltamista. Otamme uskon kilven, niin kuin roomalainen sotaväki, joka on otettu vertauskuvaksi, koska se meni aina läpi ja oli voittamaton.

Uskon kilpi pitää olla, varsinkin kun mennään vihollisen joukkoja päin. Vihollinen ampuu nuolia estääkseen ihmistä menemästä eteenpäin. Pahan palavat nuolet ovat valheen nuolia. Ne voivat olla loukkaukseksi, niihin kätkeytyy valheen siemeniä. Kun nuolet osuvat, ne kahlitsevat ja vievät energian uskonelämässä eteenpäin menemiseltä. Tänä iltana Jeesuksen nimessä nykäistään tuo nuoli kokonaan irti. Kun lähdet menemään uskossa eteenpäin, Jumala voi kirvoittaa kahleet ja ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie Hänelle kelpaa.” (Ps. 37:23)

Uskonkilvellä suojaamme myös toisiamme. On tärkeätä, että on seurakunta ja uskovien yhteys, jossa koetaan rohkaisua, eheyttämistä ja kaikkea sitä, millä Jumala haluaa valmistaa meitä eteenpäin menemistä varten. Tarvitsemme toinen toistamme ja toistemme armoituksia. Tässäkin seurakunnassa haluamme etsiä, vahvistaa ja rohkaista jokaista siinä, missä hänen vahvuutensa on.

Palvellen
-    Paavali näytti meille esimerkkiä ihan konkreettisesti. Hyvinvointiyhteiskunnissa monet kristityt haluavat olla vain palveltavina. Kun ihminen tulee uskoon, niin häntä pitää ruokkia ja hoitaa, mutta aikuiseksi tulleen pitäisi palvella toista, ei vaan ottaa itselleen ja paisua, jolloin mikään ei maistu miltään. On Jumalan mielen mukaista, kun laitamme eteenpäin sitä, mitä Jumala meille antaa. Terve seurakunta elää antamisen elämää. Kun annat Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu, niin Hän antaa sinulle. On ihmeellinen, jumalallinen siunaus, kun annamme ja jaamme sitä, mitä olemme itse saaneet.

Uskoen
-    Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kokonaan, kaikki, mitä on kirjoitettu ja että se otetaan vastaan niin kuin se on kirjoitettu. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Jumala puhuu edelleen sanansa kautta, mutta usko ei ole pelkästään asian totena pitämistä. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Heb. 11:1) Uskon kautta Nooa rakensi arkin ja rakentaessaan samalla saarnasi: vielä on armon aika, vielä on mahdollisuus pelastua - sitten Jumala sulki arkin oven. Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen ja lähti uhraamaan Isakin ja uskon kautta Mooses aloitti pääsiäisen vieton ja veren sivelyn pihtipieliin. Toteutui, mitä Jumala sanoi ja ne jotka uskoivat, pelastuivat. Joosuan johdolla israelilaiset kiersivät Jerikon muureja, soittivat pasuunaa ja huusivat – tekivät uskon kautta sen, mitä Jumala sanoi ja muurit kaatuivat.

Usko toimii tänäkin päivänä samoin - uskon kautta. Nämä Raamatun miehet olivat epätäydellisiä, vajavaisia ihmisiä, mutta uskon kautta he: kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupausten toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa ja ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. Kun Jumala sanoo: tehkää näin, niin silloin alkaa tapahtua.

Toivoen
-    Pidän toivon Jumalaan. Koemme tässä ajassa epäoikeudenmukaisuutta, mutta loppupelissä Jumalan oikeudenmukaisuus tasaa sen tavalla tai soisella. Paavali oli epäoikeudenmukaisesti matkalla vankilaan Roomaan. Laiva joutui valtavaan myrskyyn ja ”..katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo” (Apt. 27:20) Paavalilla oli usko ja toivo ja sen myötä auktoriteetti. Jos sinulla on Jumalan antama toivo ja usko, niin sinä tulet jossakin tilanteessa auktoriteetiksi. Paavalista tuli käytännössä sen laivan päällikkö. Jumala oikeudenmukaisuutensa nimissä korotti Paavalin. Vanki, joka oli kaikkein alimpana, nostettiin kaikkein ylimmäksi, koska hänellä oli toivo ja usko, jonka Jumala oli antanut. Hän teki sen mukaan, kuin Jumala oli puhunut ja koko laiva pelastui. Kun sinulla on usko, niin Jumala on sinunkin kanssasi, jos Hän sinut jonnekin lähettää.

Ahkeroiden
-    ”.. että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto ihmisten ja Jumalan edessä.” (Apt. 24: 16) Miten voi ahkeroida, onko tämä lakihenkistä hommaa? Et voi aina valita ajatuksia, mitä päähäsi tulee, tai sanoja, jotka tulevat mieleesi, mutta voit valita, mitä ajatuksia lähdet seuraamaan ja mitä sanoja lähdet kuuntelemaan ja tottelemaan. Se on myös ennaltaehkäisevää toimintaa. Kun ajatuksia tulee, niin alat siivilöidä niitä ja laittaa Jumalan sanan valossa asioita pois. Tiedät Jumalan sanan valossa, että esim. epäpuhtaus, haureus ja panettelu eivät ole oikein. Valitset niitä ajatuksia, joita Jumala sinulle puhuu ja lähdet seuraamaan niitä. Ahkeroitseminen on myös sitä, että valitsee sanat oikein. Raamattu kehottaa puhumaan sen, mikä hyvää on, otollista ja täydellistä. ”… Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3: 2)

Sielunvihollinen voi ottaa kielemme käyttöönsä, jos emme valvo. Se voi tuottaa kaikkein suurinta tappiota ja onnettomuutta seurakunnalle. Ulkoapäin tulevat uhkat eivät pysty seurakuntaan, koska sanotaan: ”… ja tuonelan portit eivät sitä voita:” (Matt. 16: 18), mutta jos kielelläsi laitat jotain sellaista liikkeelle, mikä vahingoittaa, niin sanotaan: ”… sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.” (Jaak. 3: 6)

Meidän kielemme ja sanamme voivat saada ihmeitä aikaan. Jos puhut siunaavia sanoja, niin lähimmäinen alkaa kukoistaa. On jumalallinen voimavara, kun seurakunnan keskellä rohkaistaan ja siunataan, puhutaan hyvää ja ajatellaan myönteisiä asioita toisistamme. Ihmiset puhkeavat seurakunnan keskellä kukkaan ja saamme kaikki siitä iloita. On kauneutta, tuoksua, raikkautta ja siinä tulee keskinäinen kunnioitus ja rakkaus – se avain, millä tämä maailma voitetaan.

Tahdotko sinä?
-    Rohkaisen meitä kaikkia olemaan aktiivisia uskontunnustajia - se on valinnan paikka. Tahdotko tunnustaa Jeesuksen Herraksesi ja elämäsi auktoriteetiksi? Tahdotko lähteä seuraamaan Jeesusta, vaeltamaan Hänen tietään ja olla Jumalan palvelija niin, että se alkaa säteillä sinusta ulospäin? Haluatko omistaa uskon, joka vie sinua eteenpäin, näytti miltä näytti, tuntui miltä tuntui? Haluatko omistaa iankaikkisuuden toivon, joka kantaa sinua kuolemanrajan toiselle puolelle? Tahdotko ahkeroida valitsemalla ajatuksesi kurinalaisesti - jotka Jumala haluaa sinulle hyvyydessä puhua - sanoa niitä eteenpäin ja tehdä sen mukaan, kuin Jumala sinulle puhuu?

Olemme jokainen yksin kaikkivaltiaan Jumalan edessä - se on ihana hetki - siinä tehdään iankaikkisia ratkaisuja.

Lyhennelmä puheesta: M-LK

Kuvat: MK